Ehkä olet kokeillut jo useita ruokavalioita. Olet pudottanut painoa, saanut hyviä tuloksia ja ajatellut, että nyt tämä viimein onnistuu.
Mutta jossain vaiheessa vanhat tavat ovat palanneet. Ja ehkä painokin niiden mukana.
Siinä kohtaa on helppo ajatella, että pitäisi vain yrittää kovemmin.
Mutta entä jos kysymys ei olekaan siitä, ettet tiedä riittävästi?
Entä jos et ole vielä tullut ajatelleeksi, miksi oikeastaan syöt niin kuin syöt?
Hyvä keikka? Syömään. Huono keikka? Syömään.
Olen tehnyt esiintymiskeikkoja vuosikymmeniä. Keikkamatkat ovat välillä pitkiä ja kotiin pääsee usein vasta myöhään illalla.
Aikanaan näihin matkoihin kuului usein pysähdys pikaruokapaikassa. Joskus vielä yhdentoista aikaan illalla.
Kun aloin myöhemmin tutkia omaa syömiskäyttäytymistäni, huomasin siinä jotain aika huvittavaa.
Jos keikka oli mennyt todella hyvin, ajattelin ansainneeni jotain hyvää. Siispä pysähdyin syömään.
Entä jos keikka olikin mennyt huonosti?
No, silloinhan sitä vasta tarvitsikin jotain piristystä ja lohdutusta. Siispä pysähdyin syömään.
Hyvä keikka? Palkinto.
Huono keikka? Lohdutus.
Sama lopputulos kahdesta täysin vastakkaisesta tilanteesta!
Ja kun tällaista toimintaa jatkaa tarpeeksi pitkään, siitä tulee tapa, jota ei välttämättä edes huomaa.
Ruoka oli saanut elämässäni paljon muitakin tehtäviä kuin kehon ravitseminen.
Tämän ymmärtäminen oli yksi tärkeistä oivalluksista oman ruokasuhteeni muuttamisessa.
