Mitä tämä tarkoittaa? Miten tästä selvitään? Joudunko syömään lääkkeitä loppuelämäni?
Sitten tapahtui jotain, mitä en ollut odottanut.
Diabeteshoitajalla kuulin, ettei minun tarvitsisi aloittaa mitään erityistä diabetesruokavaliota. Voisin syödä pitkälti kuten ennenkin ja verensokeria hoidettaisiin tarvittaessa lääkkeillä.
Olin helpottunut.
Olin kokeillut elämäni aikana jo niin monta dieettiä, etten todellakaan kaivannut enää yhtä uutta ruokavaliota.
Mutta vasta myöhemmin ymmärsin, että tuo helpotus oli minulle ansa.
Helpotus, joka osoittautui ansaksi
Minä kuulin saamani ohjeet niin, ettei minun oikeastaan tarvitsisi muuttaa mitään.
Voisin jatkaa vanhoilla tavoillani. Pysähtyä edelleen Mäkkäriin keikkamatkoilla ja syödä kuten olin tottunut.
Lääkkeet hoitaisivat loput.
Ja niin minä pitkälti teinkin.
Tässä on kuitenkin tärkeä ero, jonka ymmärsin vasta myöhemmin.
Lääkitys ei ollut ongelma. Ongelma oli se, että annoin lääkityksen tuoman turvallisuudentunteen korvata kiinnostukseni siihen, miksi olin alun perin päätynyt tähän tilanteeseen.
En pysähtynyt tutkimaan omaa ruokasuhdettani. En oikeastaan edes ymmärtänyt, kuinka paljon ravinto voisi vaikuttaa elimistöni toimintaan.
Ja kun mitään ei tuntunut olevan pakko muuttaa juuri nyt, miksi olisin muuttanut?
Jatkoin tuttua elämääni.
